Kestävästi eteenpäin yhteistyöllä ja oikealla asenteella

Me, Kaisa ja Satu-Maarit, Maaseudun sivistysliiton koordinaattori ja juuri urakkansa päättänyt korkeakouluharjoittelija, toteutimme Ideafestivaalin Erätauko-keskusteluja. Jakson teema Mikä estää meitä toteuttamasta kestävämpää arkea ja yrittäjyyttä? oli yhteiselle taipaleellemme kolmas, ja teimme mielellämme yhteistyötä työskennellessämme tahoillamme etänä.

Erityisesti Satu-Maarit innostui Erätauko-menetelmästä, jonka fasilitointikoulutukseen hän pääsi toiveidensa mukaisesti osallistumaan. Erätauossa meitä viehättää pyrkimys parempaan dialogisuuteen ihmisten välillä, joka muodostuu melko helpolta kuulostavista palasista – läsnäolosta ja yhdenvertaisesta kohtaamisesta.

Kampanjan taaksepäin tarkastelu alkaa hymyilyttää. Saimme keskusteluttaa kymmenittäin ihmisiä ympäri Suomen. Mielekkyyttä lisäsi ihmisten reaktioiden näkeminen: joskus oivalluksien syntymishetken näki keskustelijan kasvoilla! Lyhyessä ajassa ihmisten kesken syntyi luottamus, jonka takia he uskalsivat kertoa näkökulmistaan ja kokemuksistaan hyvinkin tuttavallisesti vieraille ihmisille. Keskusteluissamme yleinen ilmapiiri oli muita kunnioittava, rauhallinen ja kuunteleva. Sen luulemme selittävän sen, että kaikki puhuivat omasta kokemuksestaan ja omana itsenään.

Hyvää mainetta niittänyt Erätauko-menetelmä auttoi meitä saamaan uusia osallistujia järjestämiimme keskusteluihin. Yleiset fiilikset osallistujilla keskustelujen päätteeksi olivat melko yhteneväiset. ”Hei, eihän se ollutkaan vapaamuotoista keskustelua ja ajatusten vaihtoa monimutkaisempaa.” Hekin, jotka osallistuivat keskusteluun epävarmoina, luullen ettei heillä olisi mitään sanottavaa, kokivat keskustelut oivaltavina ja saivat annettua itsestään paljon. Tällainen positiivisen kokemus rohkaisee varmasti arempiakin ihmisiä osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin vastaisuudessakin.

Hyvän elämisen perustarpeet ja toiveet melko samanlaisia

Vaikka asumistavat ja arki vaihtelivat keskustelijoiden välillä, hyvän elämisen perustarpeet ja toiveet olivat melko samanlaisia. Niihin kuului ainakin turvallisuuden tunne, joka muodostui esimerkiksi vapaudesta päättää omista asioistaan, omavaraisuudesta, hyvästä työnteon ja vapaa-ajan tasapainosta, mahdollisuudesta kehittää itseään, riittävistä sosiaalisista suhteista ja omasta kunnasta läheltä löytyvistä peruspalveluista. Jakson teema oli niin laaja, että usein aika tuntui loppuvan keskustelijoillamme kesken. Eräs heistä ehdotti ryhmälleen jatkotapaamista aiheen parissa, kun yhteistä asiaa tuntui löytyvän loputtomasti.

Ennen ensimmäisiä kolmannen jakson keskusteluita murehdimme, kuinka syvälle toivottomuuteen aihe vielä vie, mutta olimme väärässä. Tämä toiveikkuus jäi erityisesti Kaisalle muistiin: että asioita voitaisiin ratkaista vaikuttamalla vaikka sitten omilla valinnoillaan. Millaisia innovatiivisia ratkaisuja kuulimmekaan, ja kuinka paljon keskustelijoillamme olikaan metatason tietoa esimerkiksi biokaasusta ja sähköautojen mekanismeista! Oma panos kestävämmän arjen luomisessa nähtiin pieninä tekoina, mutta tarpeellisena osana isompaa kokonaisuutta. Osalle muutoksen yrittäminen tuntui turhalta, koska teoilla ei heistä ollut isommassa mittakaavassa mitään vaikutusta. Jotkut asiat, kuten kierrättäminen, ovat jo niin arkisia, ettei niitä osattua ajatella enää erityisenä ekotekona.

Maaseutukeskustelun luonne

Meistä molemmista oli hienoa olla osana näitä antoisia keskusteluita, joissa nousi paljon hyviä ajatuksia ja näkökulmia aiheisiin. Niitä jäimme monesti pohtimaan vielä keskustelun loputtua yhdessä. Satu-Maaritille keskusteluista jäi parhaiten mieleen, kuinka eräs keskustelijoistamme kummasteli maaseutuun liittyvää negatiivistä keskustelun luonnetta. Hänen mielestään pitäisi keskittyä enemmän nostamaan esille asioita mitä elämä maaseudulla antaa kuin miettiä, että mitä se ottaa. Tässä piillee hyvä elämän viisaus monen muunkin (uuden) asian käsittelemiseen.

Kirjoittajat