Opas maapaikan ostamiseen

rallinrustaalut

Tämä on pienen pieni maalaistalon osto-opas ja samalla käyttäytymisopas elämiseen periferiasta. Ikänsä kaupungissa asuneena, voi olla vaikeaa tietää mitä omalta pientilaltaan, omalta tulevalta maailmaltaan haluaa, mistä sen haluaa, ja minkälaisen haluaa? Minkälainen on hyvä asuinpaikka maalla?

Laitan tässä viidenkymmenen vuoden kokemukseni peliin ja kerron pintapuolisesti mitä kannattaa ottaa huomioon taloa etsiessä ja miten täällä jumalan selän takana eletään.

Taloa ostaessa on tärkeää tehdä niin sanottu kusitesti. Jos haluat oman rauhallisen asuinsijan jossa voit tehdä rauhassa mitä lystäät, ilman että koko kylä siitä tietää on talon läpäistävä tuo urealle haiskahtava asuinkoe. Maalaistalon pitää olla sellainen että voit portailta kusta ja kukaan ei näe eikä häiriinny. Jos testiä suorittaessa tuntuu sille että naapurit nauraa, talo on väärä valinta. Etsi silloin rauhallisempi paikka.

Seuraava on kivitesti. Ota kivi käteen ja heitä se täysillä keskeltä tonttia naapuriin päin. Jos lasi helähtää rikki, tai kuuluu kiven paukahdus seinää vasten, asuu naapuri liian lähellä. Vaihda paikkaa.

Nämä testit eivät suinkaan tarkoita että olisimme huonoissa väleissä naapuriemme kanssa. Ei todellakaan. Nämä testit vain varmistavat oman pienen maailmasi rauhan. Naapurisuhteet täällä maalla ovat erilaisia kuin kaupungissa. Me maalaiset moikkaamme, joskus pari kertaa vuodessa puhumme pidemmän juttutuokion kyläläisten kanssa. Kun lapsi pääsee ripille, tai valmistuu koulusta muistamme lasta rahakirjekuorella ja käymme juhlakahvilla. Myös kuolemat ja isot tasasynttärit huomioidaan. On mukavaa käydä naapurissa kymmenen vuoden välein. On iso virhekäsitys siitä että maalla kaikki tietävät toistensa asiat. Se oli varmasti ennen kun kylävierailuja tehtiin päivittäin, nykyään se ei enää päde. On silti onneksi vielä naapurivalvontaakin. Kylä toimii niin, että jos johonkin savuun ei tule pariin päivään valoja, kysellään onkohan mies matkoilla, vai olisiko jotakin tapahtunut? Maalla et kuole ja muumioidu, siitä pitää kylä huolen!

Lyhyesti tiivistettynä: Kaupungissa tiedät suunnilleen, mitä naapurisi asunnossaan kulloinkin tekee mutta et silti muka tiedä naapuristasi mitään. Maalla moikkaat, käyt myös joskus kylässä mutta et tiedä hänen yksityistouhuistaan mitään. Jos tiedät, naapuri ei ole tehnyt kusitestiä ennen ostopäätöstä.

Kolmas on pihasaunatesti. Katso että tontilla on tilaa pihasaunalle, paljulle ja vaikka pienelle lammelle. Maalla asuminen on elämäntapa ja tuohon elämäntapaan kuuluu suunnittelu ja rakentaminen. Tulet huomaamaan että jatkuvasti näet silmissäsi uusia terasseja, saunan paikkoja, grillikatoksia. Katso että näille kaikille tuleville luomuksillesi on tilaa! Jos huippupaikan löydät, niin katso että pihasaunan terassin suuntaan on meri, järvi tai lakia jossa ei ole kilometriin asutusta. Näitä paikkoja ei löydy joka paikasta ja oikeastaan lakiaa kaipaa vain eteläpohjalaiset. Unohdetaan siis tuo neuvo.

Yksityisyys, oman maailman rakentaminen ja sen hallinta

Kuten huomaat maalla asumisen ydin on yksityisyys, oman maailman rakentaminen ja sen hallinta.

Maalla halutaan olla yksin tai perheen kanssa rauhassa muilta. Kaupungissa halutaan olla anonyymejä, eli yksin valtavan suuressa porukassa. Kun olet hetken asunut periferiassa, huomaat että kaipaat välillä kaupungin vilskettä. Sinne onneksi pääsee käymään koska vaan. Mikään ei ole parempaa kuin pitkän kaupunkiviikonlopun jälkeen palata omaan pesäänsä, kusta portailta ja laittaa pihasauna päälle. Olet tehnyt silloin oivan oman asuinpaikan valinnan. Saat itse määrätä sopivassa suhteessa vilinää ja rauhaa, sinusta pidetään salaa huolta ja saat olla silti kuin ellun kana omalla markillasi. Onnittelut!

- Simo Ralli

Kuuntele Opas maapaikan ostamiseen -kolumni ääneen luettuna

Voit kuunnella kolumnin ääneen luettuna Maa puhuu -podcastista: